Simson (rökittää filistealaiset perinpohjin. Vain Delila ja ylipappi jäävät jäljelle).
Delila: Sinä valehtelit, Simson! Voimasi ei ollutkaan hiuksissa!
Simson: Voima… voiman minulta kyllä veit, mutta sisu ei hellittänyt!
Delila ja ylipappi (kiukuissaan kuristavat toinen toisensa kuoliaaksi).
JÄNISKOIRAT.
Ihanan, värikylläisen syysmaiseman reunassa kulki 2 karvaista koiraa. Toisen koiran kaulassa oli naru, jonka toisessa päässä oli ystäväni ja huonetoverini Kalle Niemeläinen, toisen koiran kaulassa naru, jonka toisessa päässä valitettavasti olin minä.
Koirat vetää nykivät meitä jänisjahtiin. Ne olivat lainakoiria. Olimme saaneet ne lainaksi Mäkelän isännältä, joka oli vakuuttanut, että ne olivat paikkakunnan kyvykkäimpiä jäniskoiria, vanhaa tunnettua jäniskoirasukua, jonka sekä miespuoliset että naispuoliset jäsenet olivat olleet oikeita jehuja jänisalalla.
— Ptruu, Vahti, sanoi Niemeläinen.
— Ptruu, Kranssi, sanoin minä.
— Jos nimi tekisi koiran, niin minä epäilisin tämän jäniskoiruutta, sanoi Niemeläinen. — »Vahti» ei oikein vaikuta jäniskoiran nimeltä.