— Minkätähden niitä sanotaan lipeäkaloiksi? Onkohan niillä niin lipeä kieli?
— Älä nyt, se on kai sentähden, että niistä saadaan lipeäkiveä.
— Ai, sitä, jolla veitsiä kuurataan!
— Niin, kai se on sitä.
— Ovatkohan ne itse onkineet nämä kalat?
— Ei suinkaan niitä ongita.
— Ai, ne otetaan haavilla.
— Ei, ne ottavat niitä semmoisella pitkällä verkolla, rysällä, silloin kun niillä on kutuaika.
— Kenellä?
— Hih hih, livekaloilla! Vaari kertoi kerran, että ennen vanhaan silloin ei saanut soittaa kirkonkellojakaan, etteivät ne pelästyisi ja lähtisi pakoon.