— Äh, tietysti minä… mitä sinä .. aina näitä pakkasia vain riittää.
No hyvästi vaan. On tässä vähän kiireitä menoja. Kylmää on jaa, kylmää.
Terve.
— Kylmää on jaa. Kylmempää kuin Italiassa. Hei!
HIENOA PITÄÄ OLLA.
Toistaiseksi käsittämättömästä syystä oli liikemies Pienonen suvainnut kutsua m.m. ystäväni ja huonetoverini Kalle Niemeläisen ja minut luokseen vierailulle.
Peseydyimme ja menimme.
— Päivää, sanoi Pienonen, ripustakaa palttoonne tuohon. Siihen kai vielä mahtuu, vaikka siinä on niin paljon suuria, kallishintaisia turkkeja. On täytynyt vähän varustautua talven varalle. Tuo rouvani hieno turkki on maksanut 35,000 markkaa. Itselläni on vain 30,000:n. Huono aika. Parempienkin ihmisten täytyy kiristää lompakkoaan.
— Käykää sisään salongiin, sanoi Pienonen. Muutkin vieraat ovat siellä. Siirryimme sinne buduaarista. Minä pyytäisin, että herrat pyyhkisivät jalkansa, meidän salongin persialainen brysselimatto on niin arka.
— Se on maksanut 10,000 markkaa, sanoi Pienonen.
Niemeläinen ja minä emme sanoneet mitään.
Keskustelua salongissa hoitivat herra ja rouva Pienonen.