Piironki meillä on sitä varten, että tietäisimme, mihin kauluksennappimme ovat menneet silloin kun ne putoavat Pudonnut kauluksennappi nimittäin aina menee piirongin alle, koska sitä on miltei mahdotonta saada sieltä pois. Ainoastaan hiirenreikä pystyy siinä suhteessa kilpailemaan piirongin kanssa. Ellei meillä olisi piironkia, niin luultavasti ostaisimme permantoomme hiirenreiän.
Kerran Niemeläisen ja minun oli määrä mennä vierailulle. Niemeläinen pudotti ainoan kauluksennappinsa.
— Jäädään siis kotiin, sanoin minä.
— Minä löydän näppini, sanoi Niemeläinen.
— Etkä löydä. Se meni piirongin alle ja sieltä et sitä saa.
— Saanpa, sanoi Niemeläinen ja heittäytyi vatsalleen ja alkoi kaivella piirongin alustaa.
Minä istuuduin lukemaan kirjaa, jonka nimeä en tässä katso voivani mainita, koska kirja oli erinomaisen hauska, mutta kuului valitettavasti huonompaan ajanvietekirjallisuuteen, joka olisi tyystin hävitettävä maan päältä.
Niemeläinen tuhisi ja ähisi ja niiskutti ja syljeskeli ikäänkuin höyryveturi olisi pyrkinyt piironkimme alle. Sitten hän suuttui ja alkoi käyttää pakanallista kieltä.
Mutta yhtäkkiä hän iloisesti hymähti.
— Hei vaan!