— Tottakai minä voin onkia.
— Tottakai minäkin voin onkia ilman matoa!
— Ette suinkaan. Ettekö ole koskaan ennen onkinut?
— Syntymästäni saakka.
— Ettekö sitten tiedä, että ongittaessa koukkuun pistetään mato?
— Toiset pistävät, toiset eivät. Minä en pistä.
— Luuletteko sitten saavanne kaloja, ellette pane matoa koukkuun?
— Luuletteko te sitten saavanne kaloja, kun pistätte madon koukkuun?
— Tietysti.
— Hah hah, ettepä saa! Minä olen nähnyt teidän kaikkien istuvan täällä jo seitsemänä iltana ja joka kerran olette pistäneet matoja koukkuihinne, mutta ette ole saaneet yhtään ainoata kalaa. Ette yhtään ainoata. Voi onkia ilman matoa ja madon kera. Te ongitte kera, minä ongin ilman. Te ette saa yhtään kalaa ja minä en saa yhtään kalaa. Me saamme siis aivan yhtä vähän kaloja. Mutta minäpä saan ne kalat, joita minä en saa, paljon vähemmällä vaivalla kuin te matoinanne!