Kalle. Niin on.
Antti. Siinä se nyt on se Amalian järkevyys!
Kalle. Ja Annastiinan! Minun tekisi niin mieleni nolata tuo Annastiina.
Antti. Miksi niin?
Kalle. Ajatteles, että minä kerran olin niin tyhmistynyt, että aioin kosia Annastiinaa.
Antti. Ja sitten?
Kalle. Kun hän huomasi tuumani, niin sanoi koppavasti, että minun pitäisi tulla vähän sivistyneemmäksi, »hienommaksi» muka, ja vasta sitten tulla häntä sellaisista asioista puhuttamaan.
Antti. Ja minun tekisi niin mieleni nolata tuo Amalia.
Kalle. Miksi niin?
Antti. Ajatteles, että isä kosi minua Amalian puoIesta. Hän sanoi näet, että minun pitäisi naida Amalia.