Kalle. Ja sitä sinä et luvannut tehdä?
Antti. En. Sehän minua tässä naurattaa, sanoi Amalian olevan perin järkevän.
Kalle. Tämäpä hauskaa. Nyt me nolaamme heidät molemmat — sinä päästäksesi eroon Amaliasta ja minä saadakseni oikein vierasmiesten kuullen kosia Annastiinaa.
Antti. Mutta miten menettelisimme?
Kalle. Odotahan! (Miettii.) Nyt tiedän! Me vaihdamme…
Antti (ilostuen). … housut!
Kalle. Niin juuri. Ehdimme parahiksi; he juuri menivät veteen. (Menevät hiljaa hälisten oikealle taakse.)
Antti (takaa). Kyllä he luultavasti tuntevat housumme, mutta viis siitä.
Kalle. Tuntekoot vaan!
Antti. Olisipa isäukko sitten näkemässä Amaliaa minun housuissani!