Kalle. Mennään vähän syrjemmälle aluksi. (Poistuvat oikealle.)
Annastiina (ja Amalia riitelevät kovaäänisesti). Vai vanhempi! Mutta vanhapiika olet itsekin! Älä luulekaan pääseväsi Pekkalaisen Antin morsiameksi, vaikka elätkin siinä toivossa.
Amalia. Eipä ole sinulla toiveita senkään vertaa. Mutta ei tässä nyt riita auta. Jos en Anttia saakaan, niin nämä Antin housut vedän kuitenkin jalkaani.
Annastiina. Ja minä Kallen housut! Minkä tässä mahtaa! Voi niitä kelvottomia!
Amalia. Kyllä meidän täytyy ne hunsvotit etsiä, jotta saamme omat housumme.
Annastiina. Täällähän ne luultavasti ovat lähellä metsässä. (Lopettavat keskustelun. Sylvester, Liisa, Kaapro ja Kaisa tulevat vasemmalta.)
Kaisa. Jos vaan meidän Amaliamme on housut päällensä pukenut, niin vielä minä sen vanhoilla päivillänikin kuritan.
Liisa. Totta minä puhuin. Ja vielä sellaiset leveät turkkilaisen housut! Noin vaan lepattivat lahkeet! (Näyttää hameitaan levittelemällä.)
Kaapro. No en olisi uskonut noin suuren tytön enää rupeavan tuollaiseen hupsutukseen.
Sylvester. Se nykyaika se villitsee.