Katriina (poistuu oikealle).
Antti. Mitä teillä onkaan sanottavaa minulle, isä?
Sylvester. Puhutaan nyt sitten niistä sinun naimapuuhistasi, kun ne kerran näin kohdalle sattuivat. — Kuulehan, minä olen aikonut sitä asiaa hiukan toisin: sinun pitää naida Mattilaisen Amalia!
Antti. Ei, siitä ei tule mitään, siitä naimiskaupasta.
Sylvester. Miks’ei?
Antti. Minä en rakasta häntä.
Sylvester (nauraa). Hahahaa! Kylläpä sinä vielä olet lapsellinen. Hänhän saa suuret myötäjäiset.
Antti. Mitä minä sillä rahalla teen. Onhan meillä itsellä vankka talo, joka kyllä elättää.
Sylvester. Ja päälle päätteeksi hän on hyvin järkevä tyttö.
Antti. Paljon järkevämpänä minä Katriinaa pidän.