Sylvester. En minä tässä jouda sinun kanssasi kiistelemään. Kyllä tuonnempana nähdään, kumpi on järkevämpi. Mutta tee nyt sillaikaa sen verran isällesi mieliksi, ettet niin sen Katriinan perässä juokse, vaan alat vakavasti ajatella Amaliaa. (Poistuu vasemmalle.)?
Antti. Vai sitä se isä hautoo! — Ja Amaliako järkevämpi! Kaikkea sitä kuuleekin! Vaikka yhtä tyhmiä ne taitavat olla kaikki naiset. (Ottaa kantamuksensa ja aikoo poistua vasemmalle.)
Liisa. (tulee vastaan vasemmalta). Missä sinä näin kauvan olet viipynyt, Antti?
Antti. Ongella olin. Mutta minne te olette menossa, äiti? Vastahan tästä isä meni.
Liisa. Läksinpähän vain katsomaan kalaonneasi ja ajattelin samalla tiellä käväistä vilkaisemassa niitä Amalian hommia. Ne kun kuuluvat kyläntytöt puuhaavan siinä voimisteluseurassaan.
Antti. Mitäs te nuorten touhuista. Eikä Amalia muuten ole vielä tullut, mutta kyllä kai hän kohta tulee.
Liisa. Vai ei ole tullut… vai olet sinäkin jo odottanut. Jätäpä minulle ne kalat, niin perkaan ne tässä järven rannalla.
Antti. Siinä ovat. Minä lähden syömään. (Poistuu oikealle taakse.)
Liisa. Jospa niistä sittenkin tulee pari tuosta Amaliasta ja Antista. Taitaa olla turhaa puhetta vain, että Antti Katriinaa riiailisi. (Ottaa Antin jättämät kalat ja aikoo lähteä vasemmalle taakse. Pysähtyy, sillä oikealta kuuluu puhetta.)
Annastiina. Kyllä minä vaan huivia kannatan. Taitavat panna nauruksi koko meidän intoilemisemme.