Metsäherra oli ylpeän ja kiukkuisen näköinen, vallesmanni oli sävyisämpi ja puettukin paljon vaatimattomammin. Ei ollut vallesmannilla kovaa kaulusta, ja pitkävartiset pieksut oli hänellä jalassa. Mutta metsäherra oli pysty kuin seiväs korkeine kauluksineen ja tuoksui vahvasti hajuvedeltä.
"Mutta merkillisen vähän te olette saanut valmista", sanoi hän Antille tyytymättömällä äänellä, kun oli tiedustellut torpan eduista, "ja nyt olette asunut jo kaksikymmentä vuotta kruunun maalla."
Hän kaivoi sitten torppaa koskevat paperit taskustaan.
"Laiskoja te olette… oikea mies olisi jo tehnyt suuren talon tästä…"
"Ei ole ollut varoja eikä aikaa", sanoi Antti.
"Mutta onhan teillä aikaa olla puulaakin töissä kaiket talvet, vieläpä kesätkin!" tikasi metsäherra.
"Pakko on olla, ja hyvä on, että puulaakeilla on ollut työtä… hätä tässä muuten olisikin ollut…"
"Jaa, jaa… minä olen kuullut… se on se vanha virsi…"
"Nälkä se on semmoinen virsi, joka komentaa", vastasi Antti alakuloisesti. "Milläs elät, jollet muualta leipää ansaitse."
Metsäherra näytti tyytymättömältä.