Anttikin nousi taljalleen istumaan.
Hänellekin tehtiin kiivas kysymys, oliko hän porolla-ajaja. Kuka tuo toinen on, joka vieressä nukkuu?
Antti selitti kuka ja mistä oli ja matkansa tarkoituksen. Vieressä nukkuva oli hänen poikansa. Eivät olleet he nähneet kuin yhden poromiehen, joka ajoi suksilta.
Mutta tullimiehet eivät tyytyneet semmoisiin vastauksiin.
"Kenenkä kuorma se on, jossa on hursti peittona?" kysyi eräs tullimies kuin kaikilta yhteisesti.
Mutta kun ei siihen heti ehditty vastata, määräsi hän, että jokaisen oli näytettävä kuormansa ja avattava arkkunsa, muutoin revitään kuormat hajalleen ja arkut säretään.
Antti alkoi vetää kenkiä jalkoihinsa, ja samoin teki moni muu. Mutta eräs mies, joka makasi pimeässä loukossa, ärähti sieltä:
"Siellä on minunkin kuormani pihalla. Tarkastakaa, jos tahdotte! Minä en liiku yövuoteeltani."
Lyhtyjen valossa tullimiehet sitten ryhtyivät tarkastukseensa, penkoen kunkin kuorman ja rautapiikeillä sysien heiniä ja silppusäkkejä.
Tulivat Antin kuorman luo.