Mutta tullimiehet herättivät isännän ja muunkin talonväen ja penkoivat joka huoneen.
Vihdoin he lähtivät ajamaan, kun eivät mitään löytäneet. Pirttiin saapuessaan Antti nyt vasta huomasi, että sinne oli yöllä hänen nukkuessaan ilmaantunut lisää väkeä. Näyttivät olevan etelän puolen miehiä, suksilla kulkevia.
Hän asettui sijalleen, vielä hetken nukkuakseen. Mutta unta ei tullutkaan. Mietitytti. Mitähän olivat ne miehet olleet, jotka illalla kujasta ajoivat pihaan ja samalla tuntuivat lähtevän takaisin? Epäilemättä ne olivat viinakauppiaita. Sitten hän muisti, ettei tallinovessa ollut lukkoa ja että ovi oli muutenkin rempallaan. Hän nousi ja päätti pistäytyä hevostaan katsomassa.
Muut pirtissäolijat näyttivät nukkuneen uudestaan. Kuorsauksia, raskaita huokauksia ja oikenevien koipien liikettä kuului, ja himmeä lamppu paloi ynisten, vaivalloisesti, sammumaisillaan.
Ulkona oli pimeä kuin säkissä, sillä taivas oli aamupuoleen vetääntynyt pilveen. Kun Antti joutui lähelle tallia, näki hän, että sekä tallin ovi että ylisen heinäluukku olivat auki. Samassa ilmestyi kaksi miestä tallista. Ne kantoivat suuria säkkejä reslaan, joka oli tallinpäässä ja jonka eteen oli hevonen valjastettu. Antti seisahtui ja näki, että toinen mies nousi yliselle ja antoi sieltä varovasti säkin kerrallaan toiselle.
Toinen miehistä, se, joka säkkejä reslaan kantoi, huomasi Antin ja töytäsi yhtäkkiä hänen eteensä.
"Mitä haet?" tiuskaisi hän Antille.
"En mitään. Aioin hevostani hoitamaan."
Mies ei virkkanut enää mitään, vaan meni jatkamaan työtänsä. Pimeä oli, mutta Antti näki, että miehellä, joka häntä kävi puhuttelemassa, oli pitkät viikset. Kumpikin mies liikkui kuumeisella kiireellä, ja Antti arvasi millä asialla he olivat. Hän ei kuitenkaan ollut heistä tietävinäänkään, toimitti hevoselleen lisää heiniä ja aikoi lähteä takaisin pirttiin.
Siinä ne olivat viinakauppiaat, joita tullimiehet olivat takaa ajaneet!