Sunnuntaiaamuna Yrjö sai Vänttiseltä paperia ja kirjekuoren, ja niin hän alkoi kyhätä äidilleen kirjettä, niinkuin isä oli käskenyt.
Ryhmyisen hongan kelleksistä tehdyn pöydän nurkalla hän kirjoitti hikipäässä. Kova oli melu ja hälinä hänen ympärillään, mutta kiinteästi pysyivät Yrjön ajatukset sittenkin koossa.
Hän kirjoitti ensin, mitä heidän työmaalleen kuului, että terveinä molemmin olivat, että puut olivat suuria, mutta palkka verrattoman korkea. Ilmoista mainitsi, että olivat olleet erinomaisen hyvät ja ajokelit mainiot.
Sitten hän alkoi kertoa tapaturmasta, joka oli Palovaaraa kohdannut.
— — — "Ja sitten mainitsen, että Palovaara nimiseltä mieheltä rutistui oikea jalka mäsäksi tukkien väliin, jo tuli iso vahinko eikä siitä tule jalkaa enää koskaan. Sanottiin olevan iso perhe ja köyhä mies muutenkin. Se toimitettiin heti lääkäriin, vaan se on täältä kaukana, että arvelivat jotkut kuolevan taipaleelle, kyllä täällä kuuluu ennenkin semmoisia tapahtuneen, mutta ei sanota sentään niin pahasti jalan rutistuneen.
"Tätä kirjoitan puulaakin isossa pirtissä nyt sunnuntaiaamuna, miehiä kuhisee ympärilläni. Tässä tulee nyt rahaa, jotka Vänttinen panee kirjeeseen."
Siihen vielä lisäsi terveiset, ja kun lopetti, niin hikeä pyyhki otsaltaan. Vaikka siinä ympärillä miesjoukko oli rähissyt, ei hän ollut kuullut, mitä olivat keskustelleet. Mutta saatuaan kirjeensä kuntoon hän lähti sitä viemään Vänttiselle, joka sikaaria poltellen kirjoitteli konttorissaan.
"Jos sitten panisitte tähän kirjeeseen rahan", pyysi hän Vänttistä.
Vänttinen lupasi toimittaa kaikki, senkin, että kirje muun puulaakin postin matkassa lähetetään kirkonkylän postitoimistoon.
Yrjö uskoi kaikki Vänttisen toimeksi ja aikoi poistua.