* * * * *
Seuraavalla viikolla sattui Kettu-Iisakki pyydyksillään hiihtelemään Ahvenjärven ympäristöllä, ja vaikka siten tulikin hiihtäneeksi liikoja mutkia, päätti hän mennä talon kautta ja levähtää siinä hetkisen.
Tuttava mies oli Iisakki Ahvenjärven torpassa. Usein hän eräretkillään pistäysi juttelemassa. Vieraana Selma häntä nytkin piti. Kahvit keitti ja ruualle pidätti ateriaa hommaten.
Kiitokseksi Iisakki kertoi kuulumisia kylältä ja etempää rantamaailmoilta. Tiesi sanomia Airiselän tukinajostakin. Kertoi siitä miehestä, jolta jalka oli kahden tukin väliin musertunut.
"Siitä Yrjökin kirjoittaa ja mainitsee, että ei tule enää jalkaa koskaan, että loppuiäkseen jääpi jalkapuoleksi", selitti Selma vuorostaan.
"Vai niin pahoin kävi", surkutteli Iisakki. "Yrjö tuon parhaiten tiennee, joka on näkemässä ollut… Joo, joo. Monenlaiset siellä ovat vaarat ja vastukset tukinajossakin…"
"No joka hetki", sanoi Selma, melkein itku kurkussa. "Aina muistan veljeäni Aukustia, jolle honka päälle kaatui ja siihen tappoi… muistaahan Iisakki? Se tapahtui Kuolajärvellä…"
"Jo toki muistan."
Ja siitä alkoivat muistella, kuinka paljon tapaturmia tukinajossa heidänkin tietensä oli takavuosina sattunut. Mutta tiesi Iisakki vielä aivan vereksenkin uutisen. Tiesi kertoa Pirtu-Santerista, täälläkin päin kuulusta viinanmyyjästä, joka vuosikausia oli liikettä pitkin laajaa Lappia harjoittanut. Kertoi Iisakki, että tässä menneellä viikolla oli Santerilta saatu takavarikkoon koko kuorma konjakkia ja kallis hevonen.
"Vaan mitä se siitä huolii… se yrittää uudelleen, sillä rikas kuuluu olevan. Mutta ahtaalla sillä nyt on oleskeleminen, sillä se on määrätty kiinni pantavaksi milloin ja missä ikinä tavataan… Sanotaan olevan miesmurhan kysymyksessä."