Tulee siinä sitten puhe Antti-vainajan perheestä.
"Jos siinä saisivat asua, niin eläisivät", puhuu isäntä, "Yrjö kun jo on vankka mies. Vaan taitaa kruunu ruveta hätyyttelemään, kun ei ole tullut tälläkään vainajalla täytetyksi kaikkia herrojen määräyksiä… Ja mihin sitten sortunevat… Kruunu kun siitäkin torpasta parhaat puut ottaa, niin ei taida jäädä montakaan karahkaa talon hyväksi…"
Vänttinen ei virka isännän puheeseen mitään. Mutta kulmiaan hän rypistelee ja näyttää kovin tyytymättömältä.
Kun lyhyt talvinen päivä on valjennut, ajaa pihaan kaksi herraa, jotka isäntä tuntee metsäherraksi ja vallesmanniksi.
Isäntä selittää juurtajaksain Antin kohtalon, mainiten
Pirtu-Santerinkin, joka nyt on saatu kiinni.
Vänttisen, puulaakin inspehtorin, hän sanoo nukkuvan vieraskamarissa.
Herrat sijoittuvat toiseen vieraskamariin, sillä hekin ovat matkasta ja yön valvonnasta kovin väsyneet.
Mutta Vänttinen, joka on vähään lepoon tottunut, virkku ja vikkelä mies, onkin herännyt jo silloin, kun herrat pihaan ajoivat, ja ehtii pukeutua siksi, kun herrat sisälle saapuvat.
Vänttinen tunsi molemmat, kun oli puulaakin asiain vuoksi joutunut heidän kanssaan tekemisiin.
Heti joutuvat he keskustelemaan Ahvenjärven Antin kovasta kohtalosta.
Vänttinen kertoo, mitä todistuksia oli olemassa Pirtu-Santeria vastaan
Antin murhasta.