"Kyllä minä…"
Isäntä arvelee:
"Olipa onni, että sattui semmoisen miehen työhön kuin Vänttisen…
Kiitä onneasi, Yrjö…"
Vänttinen ottaa vielä taskustaan seteleitä ja ojentaa Yrjölle.
"Tässä on sitten… Vie äidillesi, että saatte isän hautaan… Ja jos tulee puhe Pirtu-Santerista, niin saat vakuuttaa, että jo on nyt niin lujassa, ettei ole kenenkään henkeä vaanimassa."
"Kyllä minä…"
Yrjö alkaa hommata lähtöä. Ruumis, joka jo on arkkuun asetettu ja nostettu latopuotiin, jääpi siihen, sillä kirkkotie kulkee Meltoskylän kautta.
Yrjö lähtee tyhjin resloin ajamaan Ahvenjärveen päin, johon nyt vie, järvelle asti, hyvä kyläläisten heinätie.
Musta kävelee roimasti, tietäen kotia lähestyvänsä.
Mutta Vänttisestä, joka pihalla katselee Yrjön menoa, soi hevosen tiuku kuin valittaen.