"No laskemaan ja kirjoittamaan siellä tietenkin olet oppinut", sanoi hän, käänsi takkiturkkinsa kaulusta alas ja kääntyi Hilmaan päin.
"No jopa varmaan ja paljon, paljon muuta… voi, jos kaikki kertoa osaisin mitä olen oppinut!" sanoi Hilma ja hellitti hänkin vähäisen villaista huivia ympärillään.
"Lasku ja kirjoitus kuitenkin ovat maamiehen elämässä tärkeitä", sanoi isä, Haukkavaaran vähäpuheinen, siivoluontoinen isäntä Aaro.
"Niin onkin", myönsi tytär. "Mutta on paljon muutakin — ja paljon tärkeämpää, — mikä jokaisen Suomen kansalaisen tulisi tietää…"
Siihen jäi taas keskustelu. Haukkavaaran Aaro ei tuntunut oikein ymmärtävän, mitä tytär tarkoitti.
Mutta hetken kuluttua hän kuitenkin sanoi:
"Jos minäkin olisin laskea osannut ja kirjoituksen tuntenut, ei minullekaan olisi kyetty väärin tekemään… niinkuin on tehty…"
Siihen ei Hilma vastannut mitään.
He olivat jo saapuneet kolmanteen kylään ja heidän oli aikomus käydä hevosta syöttämässä Korterannan talossa, jossa oli sukulaisemäntä. Mennessään tytärtään noutamaan oli Aaro taloon poikennut, vaan ei ollut sattunut isäntä kotona olemaan.
Kun talo tien mutkan takaa tuli näkyviin, alkoi Aaro tyttärelleen puhua: