Ojalainen: Rupeanko minä teitä kaikkia palvelemaan! Annas kun tulee kevät ja se Halleyn tähti maahan höyryään löysää, niin etköhän mielelläsi lähtisi töihin… Jaara…
Mäki-Matti: (Kiivastuen.) Jaarako? Ulos minun huoneestani! (Tavoittelee asetta, Ojalainen poistuu.) Tähän tulet komentelemaan ja määräilemään… aivan kuin minä olisin velassa… (Kävelee äänettömänä, panee piippuunsa ja miettii.) Se on pelastukseni, kun pakenen niiksi päiviksi Kilsivaaran luolaan, jossa lappalaiset ennen ovat asuneet… Varustan eväät jo ennen valmiiksi… Annappa sitten Halleyn tähden huuhkia päällitse, kyllä on sellainen katto, että kestää… Sitä paikkaa eivät muut tiedä enkä ilmoita aiheistani Joosefiinalle enkä Uuno Akselille… joutavat kärventymään… Kummalta näytti, kun kartta osoittaa, että ihan tämän Kyläharjun päällitse menee… Ojalaiseen, tuohon vanhaan kettuun ei ole luottamista, vaan niinhän sanoi opettajakin… joka oikein asiat puhuu… Ja koko maailman sanomalehdet siitä kuuluvat kirjoittelevan. Mutta sen minä sanon, että lähtö tästä tulee muillekin, jotka samalla linjalla asuvat: Virnemäkiläisille, Olkkos-Kaisalle ja Aapon-Leenalle.
Olkkos-Kaisa: (tulee vauhdilla ja henkäyksissään.) Matti, Matti, viimeiset ajat lähestyvät… Missä on Josefiina?
Mäki-Matti: Raitilla tietenkin…
Olkkos-Kaisa: Julma kuolema meitä Kyläharjun mökkiläisiä odottaa…
Mäki-Matti: Niin tekee, Kaisa parka. Oletkos valmis lähtemään, vanha valehtelija?
Olkkos-Kaisa: Kukapa täällä valmis on! Luuletko olevasi autuas sillä, että ihmiset sinut rehelliseksi mylläriksi uskovat! Oletkos vaimoasi ja poikaasi ruokkinut?
Mäki-Matti: Asia on sovittu jo silloin, kun vihille menimme…
Olkkos-Kaisa: Tässäkö meinaat odottaa, että hirmuista hävitystä tekevä tähti ylitsemme kuumana, tulisena pallona vieriää!…
Mäki-Matti: Mihinkäpä kuolemaa pakenee.