Mäki-Matti: (Yksin taivaalle silmäillen.) Puhuivatko totta? Olenko päivälaskussa erehtynyt! Hulluksihan on tehnyt miehen tämä ijänkaikkinen odotus ja maailman lopun pelko. (Kävellen naurusuin ja kepeästi.) Jopahan kävi sittenkin ennustukseni toteen… että jäähtyy, jäähtyy pakana vie, kun pakkasöinä Lappia halki pyrstöineen vihkasee… Eikö liene pudonnut mereen, joka kuuluu sulana olevan. (Tirkistelee pitkin tietä.) Mutta ketä ovat nuo, jotka maantieltä poikkesivat tälle myllytielle ja tännepäin tulevat? No, ei kahta yhdenlaista… Kävelystä on selvään Josefiina nyytti kainalossa ja toinen on Uuno Akseli, laukku seljässä… Nyt palaavat Airis-Mikon mökiltä, jossa kevättalvea ovat viettäneet… Nyt uskaltavat tulla, kun ei Halleyn tähti osunutkaan tänne… (Käy piiloon kiven taakse, josta näkee pirtin ovelle.) Menempä tästä vähän kalvepaikkaan katsomaan.
(Josefiina ja Akseli tulevat. Josefiinalla nyytti kummassakin kädessä. Uuno Akselilla laukku seljässä ja palava sikaari suussa.)
Josefiina: Matti ei näy olevan kotona, luulen.
Uuno Akseli: Tikku näkyy olevan sinkilässä. (Seisahtuvat pirtin eteen ja tirkistelevät sisälle vuoroin kummastakin akkunasta.)
Josefiina: Jos Matti arvaisi, kuinka hyviä tuliaisia meillä on, niin kyllä kotia kiirehtisi.
Uuno Akseli: Epäilemättä.
Josefiina: Näkyykö Aapon Leenan pirtiltä mitään?
Uuno Akseli: Savu näkyy nousevan. Eläjät siellä ovat.
Josefiina: (Riemussa.) Ja kaikki täällä on paikoillaan, niinkuin ennenkin. Pirtti tässä, tuossa pellot ja tuolla tuttu, metsäinen harju, jossa linnut laulavat. Kuuletkos lintujen laulua, Uuno Akseli?
Uuno Akseli: Ja oja pauhaa niinkuin ennenkin keväisin… ja jopahan kuuluvat myllytkin olevan käymässä…