Josefiina: (Kääntyen Uuno Akseliin päin.) Ethän vain ole näpistänyt äijän silavaa, koska huulesi ovat noin rasvaiset…! Saat taas äijän kimppuusi…
Uuno Akseli: Kyllä minä jo miehen vastaan. (Nousee ja alkaa hommata piippuunsa, kopistaa kukkaroansa, joka tuntuu olevan aivan tyhjä.) Jaa, jaa… Taitaapa kuitenkin piipullinen nuuskuja karttua.
Josefiina: Ettäs viitsit tupakatta olla, nuori mies! Mahdoit mennä Luhtaniemeen työhön, kun käytiin pyytämässä… Olisit saanut sievät tupakkarahat.
Uuno Akseli: Joo, mutta mikä sinne lähtee kylmettynyttä tunkiota sysimään ja itseänsä palelluttamaan.
Josefiina: Ole sitten nälässä ja repaleisena koko elinaikasi! (Katsellen Uuno Akselia tarkemmin.) Näenhän minä, että silavaa olet syönyt…
Uuno Akseli: Kohtapa tuo tulee mailman loppukin! Mitäpä mitään säästämään… Olisi viisainta, että kaikki söisivät ja lepäilisivät nämä viimeiset kuukaudet…
Josefiina: Kylläkai sinä siihen olisit! Vaan saatpa nähdä mitä äijä sanoo… Hiuksesi kiskoo päästäsi! Saat nähdä… Olisi ennen jo kiskonut, mutta minä olen aina tullut puolestasi.
Uuno Akseli: Se on ollut ennen se, mutta tulkoonpa nyt…
Josefiina: Siirryppä nyt vähän tuonnemmaksi haisemasta!!
Uuno Akseli: Eikös teillä ollut tupakkaa kukkarossanne?