Josefiina: Oikein! Tämä on elämän ja kuoleman kevät. Mitä tänne kuuluu? Missä ovat naapurit Aapon Leena ja Olkkos-Kaisa?
Mäki-Matti: En koko kevännä ole nähnyt. Itsekin olen elänyt elämän ja kuoleman välillä. (Aapon Leena tulee juosten ja lankeaa kaulaan Josefiinalle.)
Aapon Leena: Herra on kuullut rukouksemme. Ja mikä ilo nähdä, että tekin, mies ja vaimo nyt rakkaasti toisianne kohtelette. (Olkkos-Kaisa tulee juoksujalassa.)
Olkkos-Kaisa: Terve tulemaan hauskaan pirttiisi takaisin, rakas Josefiina!
Josefiina: Niinpä tietenkin. Ja tämän komean kuusikkoisen harjun alle, jossa myllyt jauhavat ja linnut laulavat…
Olkkos-Kaisa: Joo ja käet keväisin kukkuvat.
Josefiina: Uuno Akseli, tarjoo Leenalle ja Kaisallekin sikaarit… Nyt on ilon päivä, kun entisellään näen armaan kotini ja naapurini, jotka luulin tulisen Halleyn tähden hännän alle joutuvan…
Mäki-Matti: Vajaa sata vuotta sitä on kirjoitustenkin jälkeen vielä ennenkuin mailmanloppu…
Uuno Akseli: Hyväpä nyt taitaakin olla myllyvesi, koska noin vaahtona näkyy tampulan kahta puolta myllertävän…:
Mäki-Matti: Hyvät vedet! Hyvät vedet!