Ojalainen: (Itselleen.) Jo onkin ukkoa huiputettu. Lisätäänpä kuormaan kiviä. (Ääneensä.) Saattaa jäähtyä, vaan jos hännästä haju, joka on kuin sinistä vitrilliä, maahan laskee, niin kaikki tappaa eikä kuulu kasvavan se paikka viheriää neljäänsataan vuoteen…
Mäki-Matti: Neljäänsataan vuoteen!
Ojalainen: Niin. Ja kartta näyttää, että hyvin likeltä menee…
Mäki-Matti: Opettaja sanoi itsellään olevan kartan, jossa on tie, jota lentää…
Ojalainen: On se minullakin. (Ottaa kartan povitaskustaan ja alkaa sitä Matille näyttää.) Kas tuossa se on nyt likimpänä, kahdeksastoista päivä toukokuuta eli ensi Erkinpäivänä… Paras myllynjauhatuksen aika…
Mäki-Matti: Mikä vaara se tämä tässä on? (Näyttää sormella karttaa.)
Ojalainen: Sehän on tämä Kyläharju juuri tämän kylän takana…
Mäki-Matti: No, Virnemäki ja minun pirttini…
Ojalainen: No, näyttää aivan, että ovat samalla linjalla, jota tähti kulkee…
Mäki-Matti: (Hetken vaitiolon jälkeen.) Vaan vielähän sitä pitäisi olla vajaa sata vuotta ennenkuin mailman loppu tulee…