Kaikki vieressä olevat olivat samaa mieltä kuin Mikkokin. Ullan-Eino ja
Varpumäen Mantakin saapuivat siihen, ja Eino lisäsi Mikon puheisiin:
»Kallispalkkaisen sanotaan olevan sen masinistin…»
»Sen arvaa.»
Illalla, kun Ollin-Mikko palasi myllyltä, istui Ullan-Eino, joka oli
Mikon poika, penkillä, imi piippuaan ja mietiskeli.
»Eikö tahtonut Ylipää sinua vielä toiseenkin riiheen?» kysyi Mikko.
»Sanoi tulevansa toimeen omin väkinensä…»
»Se on sekin mies mennyt niin visuksi, ettei riihimiehelle mitään maksaisi…»
»Vaan eipä sitä otettu puimaosuuskuntaan…»
»Se sitä kaivelee…»
Niin keskustelivat isä ja poika. Mutta kummallekin oli selvinnyt, että
Einolta kyllä talvileivän vei se uusi puimakone.