Vilhemi kävi joukkoon. Hän kuuli Mikon puhuvan:
»Ja sen minä sanon, että höyryryskissä käyneet jyvät eivät kuiva helvetissäkään, vaikka lämmittäisi riihtä että seinät tulipunaisina olisivat… Eikä saa Herralakaan tässä myllyssä pivollista kelvollisia jauhoja niistä jyvistä, sen takaan… Enkä ota minä ryskivierasten jyviä jauhatettavakseni, vaikka puhtaalla kullalla palkan maksaisivat…»
»Ei niitä kuulu mikään mylly pienentävän… taikinaan kuuluu lyövän heti», kuului joku joukosta Mikon puheeseen vakuuttavan.
»Senhän minä tiedän. Tuntee se mylly ruokansa», sanoi siihen Mikko.
Ja kun ei muilla näyttänyt olevan mitään puhumista, pauhasi Mikko:
»Olisin minä Herra Jumala, niin kyllä näyttäisin… Alkavat tahallaan pilata hyvää viljaa, jonka Herra on antanut kelvottomille kasvaa… Olisi kumma, jos siinä vielä vastukset tulisivat, kun on niin kalliskin…»
»Melkein viisituhatta täyteen», tiesi Ylipään Vilhemi.
»Jopa on… Vaan kummasti kävisi, jos eivät saisikaan koko kummitusta tänne asti… Ja osannevatko sitten panna käymään…»
»Kuuluu tulevan vasittu masinisti, joka hoitaa…»
»Ja sitten palkka, ha ha ha», nauroi Mikko. »Taitaapa tulla maksamaan sekin työ… Eivät enää raaskineet riihimiehille jyviä antaa (vaan eipä olisikaan raha silloin kulunut) eikä ruokaa… Mutta saapa kuulua kuinka halvalla nyt saavat, kun kaikki masinistit ovat maksetut…»