»Jo kuuluu olevan tulossa», kertoi Vilhemi. »Horslunti on telefoneerannut Herralan Joosepille, että kymmenen vankkaa hevosta pitää olla noutamassa ja kymmenen miestä. No nyt ovat olleet hommissa. Laukkaa ajoi Jooseppi taas Sipillan kylään. Sieltä lähtevät kaikki jäsenet, Suksila, Naattala ja Nettala… ja kuinka monta lähtenee Savukylästä… Jooseppi ei suinkaan lähde…»
»Niinkö raskas rumilus se on!» tuumi Mikko, ja kummailivat sitä muutkin.
»Vaan ennenkuin se on täällä ovat meillä ja Mattilassa riihet puituina», vastasi Vilhemi.
»Niinpä vainenkin», sanoi Mikko, joka nyt piti Vilhemin puolta kaikissa asioissa ikäänkuin kiitokseksi Vilhemille, joka vielä oli luottanut vanhaan riiheensä.
»No lähtikö Ojalainen konetta noutamaan?» tiedusteli hetken päästä
Mikko.
»Sepä tietty! Kuuluu menneen jo…»
»Olisi Ojalainenkin alkanut puida riihiänsä niinkuin ennenkin, niin nyt olisivat jo hyvin lopulla», arveli Eino.
»Kaiketi se nyt luulee hyvinkin vähällä pääsevänsä… Vaan ei raaskinut riihipalkkoja maksaa eikä ruokaa riihimiehille antaa… Mutta mistähän näppääkään rahat? Kuuluu pitävän olla puhtaat rahat osuuskuntaan joka säkilliseltä ja ruuat ja kahvit ryskiväelle… eivät kelpaakaan lampaantalit eivätkä potut palkaksi niinkuin minulle on kelvannut», pauhaili Mikko.
Taas kun olivat hetken vaiti, tiesi Vilhemi sanoa:
»Jos näin sataa, ja tiet pysyvät liejuisina, niin kovalle otetaan ennenkuin semmoisen raskaan koneen saavat tänne…»