Jooseppi kiivastui ja huusi:
»Etkö sinä siellä ymmärrä, että kiire tässä on ja hätäkin kohta kädessä… Mattila, Ylipää ja moni muu ovat kohta puineet lyhteensä… Ymmärrättehän, että alkavat pilkata meitä…»
»Ole nyt… ei tämän kanssa pääse tämän nopeammin, jos ei lakkaa satamasta», kuuli Jooseppi Suksilan huutavan.
Jooseppi kiivastui yhä enemmän.
»Ostakaa viinaa litra mieheen ja lyökää selkään hevosia… Perkelekö siinä on!…»
»On täällä jo maisteltukin», kuului Suksilan vastaus.
Jooseppi odotti sen päivän, mutta aamulla läksi hän taas telefooniin kuullakseen, kuinka pitkälle oli tultu.
Vettä satoi nytkin ja koko raittitie oli pehmeänä vellinä. Kiivain askelin hän käveli ja näki, että Ylipäässä lämpeni riihellinen… Juuri kun ehti kauppiaan ovelle, tuli siinä Vilhemi vastaan ja ehti sanoa:
»Jopa sataa taas kuin saavista… kuinka käy koneen kuljetus?»
Tuiman ja myrkyllisen silmäyksen loi Jooseppi Vilhemiin ja painui sisälle mitään vastaamatta.