Mutta ei yhtään tullut lisää.
»Vähinäpä ovat juoksijat Heinärannalla», arveli hän ja aikoi jo panna kirjansa kiinni, kun samalla kuului huutoja:
»Savukylän poikia tulee tuolla iso lauma!»
Ja todella. Siellä tuli maantieltä päin kymmenkunta nuorta miestä, joilla kaikilla oli polvihousut sekä urheilulakit ja -kengät.
»Sieltähän ne vasta juoksijat tulevatkin!» ihastuivat palkintotuomarit, mutta äsken ilmoittautuneet menivät vähän noloiksi, sillä Savukylän poikain joukossa tunnettiin Mäkiniemen Vihtori, joka oli monta palkintoa ennen juossut…
Ja kymmenkunta Savukylän poikaa ilmoittautui kilpailuun.
»No, nyt tämä alkaa joltakin näyttää», sanoi vallesmanni hyvillään.
Mutta kun kaikki oli merkitty kirjaan ja vallesmanni joutui lähelle Salkkoa ja Mikkoa, jotka olivat siirtyneet syrjään nuoremmista miehistä, virkkoi hän heille rohkaisevasti:
»No nyt, Salkko ja Mikko, näyttäkää, että vielä olette samoja miehiä, jotka rosvo Mattsonin otitte juoksulla niskasta kiinni…»
Hyvilleen tulivat vallesmannin puheesta Salkko ja Mikko.