Helmeri avasi oven arvelematta ja astui kamariin.
Sielläpä olivat!
Ympyriäisen pöydän luona istuivat siinä Ulrikki, Luulajan Kuvenjus, Lomman pojat, Viiklunti ja Haaparannan Liljepäkki punssia juoden ja hauskoja juttuja kertoellen.
Luulajan Kuvenjus, joka vasta iltaa ennen oli markkinapaikalle saapunut, nousi heti Helmeriä kättelemään ja kysyi mitä kuului… Helmeri kiitteli, mutta koetti joutua. Viikluntille, joka istui ovea lähinnä, ehti hän kuiskaamaan, että Oukan Aapeli ja Torikan Hermanni pyysivät käväisemään ulkona…
Viikluntilla oli aavistus, mitä Aapelilla ja Hermannilla oli asiaa, ja näppärästi oli hän pystyssä ja aikoi lähteä. Mutta Luulajan Kuvenjus oli kaatanut koko juomalasillisen punssia Helmerille ja käski ottamaan markkinaisia…
»Onko hyvä tämä Ulrikin uusi raudikkotamma… vireä ja kävelijä?» kysyi hän.
»On kerrassaan hyvä hevonen», vakuutti Helmeri ja kumosi punssilasinsa pohjaan asti.
Kuvenjus nauroi ja sanoi lähdettävän pian ajamaan kilpaa Alarikin kanssa.
Mutta kiireesti menivät nyt Viiklunti ja Helmeri ulos, ja toiset jäivät jatkamaan punssin juontia.
»Onko niillä hevosia?» kysyi Viiklunti Helmeriltä, kun salin läpi menivät.