Saara: Minä aavistan jotain, sinä kuhnuri. Sinä suojelet sitä Suomen Ollia, mokomaa etelän varesta. Mutta varokoon vaan, etten aja ulos, jos meille vielä tulee Sannan kanssa livertelemään. Ollihan se tämän huhun meille toimitti…
Heikki: Vastahan sinä sanoit siunaavasi, että lukuhuone meille saatiin…
Saara: Niin, niin, mutta…
Heikki: Niin, niin, mutta Ollin toimesta se tapahtui. Saisit kiittää Ollia.
Saara: Elä viisastele! Tiedä, että kohtelet Salkkoa niinkuin vävyä tulee.
Heikki: Sinulla on aina sinun tuumasi. Olet varmaan itse Sannaa Salkolle esitellyt, niinkuin mennä talvena Herralan Yrjölle… ja teit naurun alaiseksi koko talon, hupsu.
Saara (Kiivaasti): Mitä sitten! Kuka sinua minulle toimitti. Oma äitisi. Koko talo oli velkaan uppoamassa, mutta minun rahoillani on velka maksettu. Tämä on minun taloni ja minä tässä tyttärenikin naitan kenelle tahdon.
Heikki: Pidä suus' kiinni ja häpeä.
Saara: Minun tässä valta on. Luuletko, että se olisi ollut sinun luvattavasi tämä lukuhomma? Elä uskokaan. Se oli juoni, jolla tahdoin saada Salkon meillä käymään, kun kuulin hänen Amerikasta palanneen. Ja jahka tässä on kihlat annettu ja asiasta sovittu, niin ulos pihalle joka lehti. Tässä joka päivä kärsimään kyläläisiä niinkuin markkina paikalla.
Heikki (Pilkallisesti): Tee tahtosi, sinun on valta!