Saara: Siksi, etten kärsi sitä miestä.
Heikki: Mutta laukku ei ole mies he, he.
Saara: Mitä meinaat?
Heikki: Mitä minä meinaisin. En mitään.
Saara: Tiedätkö missä tarkotuksessa Salkko täällä on kulkenut.
Heikki: Kai tahtoo lukea sanomalehtiä. Ei hänellä minulle ole ollut asiaa.
Saara: Mutta sitä enemmän minulle. Salkko kysyy meidän Sannaa vaimokseen! Etkö riemastu ukko? Hänellä on parikymmentä tuhatta rahaa, että pystyy hyvän talon ostamaan. Oikein siunailin, että otettiin noita lehtiä, sillä niiden vuoksi Salkko ensiksi meille oitostui ja tutustui Sannaan. Mikä ilo meille ja mikä onni Sannalle! Koko kylän tytöt häntä kadehtivat. Kihlat on Salkolla taskussaan. Etkö ilosta hyppele ukko? (Tarkastelee yhä laukkua).
Heikki: Mitäpä siitä hyppelisin. Mitä sinä siitä laukusta nypläät, anna laukun olla penkillä.
Saara (Erikseen): Kyllä tämä taitaa olla Salkon laukku. — Mutta minä sanon, että tiedätkin, että kohtelet Salkkoa kuin kultaa kämmenellä. Semmoisia kosijoita harvoin on. Kaksikymmentä tuhatta! Siihen kultakellot ja arkullinen vaatteita. Mitä arvelet?
Heikki: Arvelen, että paras kun annat asian olla sinänsä. Nuorihan tuo on Sannakin vielä.