Heikki: Mielelläsipä tuota kuuntelet sinäkin sotauutisia he, he.
Saara: Mihinkäpä minä korvani panen, kun ääneensä lukevat, Eno-Matti varsinkin. Veihän se täältä yhden lehden päivällä matkassaan.
Heikki: Jos Matti viekin, niin Matti tuopi takaisin. Luulen hänen pian tulevan, koska tietää postipäivän olevan. (Saara kävelee laattialla, huomaa Ollin laukun penkillä.) Kenenkä tuo laukku on tuossa penkillä?
Heikki: Eikö lie sen sinun vieraasi, joka kuuluu kamarissa olevan.
Saara: No Salkko nyt ei noin kelottonutta laukkua viitsi kantaa. (Tarkastelee laukkua) Mitä tuossa lieneekään, ei se vaan kovin pullollaankaan ole. Ketä täällä on käynyt? Vastaa.
Heikki: Mistä minä tiedän ketä on käynyt sillä aikaa, kun tallissa olen ollut.
Saara: Eihän liene vaan sen Suomen-Ollin laukku? Täälläpäinhän se kuuluu olevan. —
Heikki: Hanhiojan Salkon laukuksi luulen. Mitä sinä sitä käsittelet. Anna laukun olla, olipa kenen tahansa.
Saara: Heittäisin tämän porrasten päähän, jos Ollin laukuksi tietäisin.
Heikki: Minkä vuoksi?