Heikki: Tietenkin. Eihän engelsmannit ole kertaakaan voittaneet.
Eno-Matti: Selkäänsä saaneet joka kerta. Minä olen jokaisen sotauutisen lukenut.
Heikki: Saivatpa kerran härkiä kelpolailla — vai neljätuhatta. Liekö hyvinkin isot navetat siellä Transvaalissa?
Eno-Matti: Siellä on kesä jo. Laskevat nurmelle härkänsä syömään ja siitä penkkiin lyövät, kun liha loppuu.
Heikki: Hehe. Ja engelsmannit saavat kaluta pettua kuin pukit. Kuka käski mennä härkiä viemään toisen maalle! Kestää sinne engelsmannin väkeä ja ruokaa kuljettaa. Buuerit ottavat paikalla pois. On ne poikia.
Eno-Matti: No on ne. Ja niin lempparin tarkkoja ampumaan. Ei yhtään laukausta hukkaan. Ja viisaita tappelemaan. Muistatko kun luin siitä vanhasta miehestä, joka kultakuulilla ampui?
Heikki: Sen minä kaiken ikäni muistan. Menneen viikon lehdissähän siitä olikin.
Eno-Matti: Ja aivan upseereja tähtäilee. Joka päivä kaksi ampuu kuin metsoa ansaan.
Heikki: Näkyykö muuta erinomaista? (Kohentelee tulta) Näetkö lukea?
Eno-Matti: Näkee tässä. Vaan ei tässä näy muuta erinomaisempaa olevankaan. (Hanhiojan Salkko tulee vasemmalta, puettuna Ameriikkalaisiin vaatteisiin, kaulukseen ja kalosseihin. Lakki päässä.)