Vimperi. Vai niin… jassoo… jahaa… No niinpä niin. Käykäämme sitten huoneeseen! (Menee vasemmalle Matiltan seuratessa hänen perässään.)
Maaherra (Jääpi näyttämölle. Hermostuneella äänellä ja kuin matkien Vimperiä.) Vai niin… Jassoo… jahaa… Kyllä minä katson tässä, onko se jassoota. Mikähän kavaljeeri sinä luulet olevasi? (Lähtee juoksujalkaa vasemmalle. Villen-Eetu töksähtää vastaan ja lentää selälleen.) Pois tieltä asiaankuulumattomat! (Rynnistää menemään portaita ylös.)
Villen-Eetu. Yhyy… kun maailma mustenee. (Pitelee selkäänsä.)
(Näyttämö on hetkisen tyhjä ja esirippu voi olla laskettuna. Kun esirippu nousee, tulevat vasemmalta edellä Saarikoski ja Vimperi ja heidän perässään Maaherra, Matilta, Villen-Eetu sekä muut näytelmään kuuluvat henkilöt. Saarikoski ja Vimperi asettuvat perälle, muut kaikki oikealle, Maaherra etunenään, paitsi Raita-poika, joka istuutuu portaille.)
Saarikoski. Hullutusta olla näin kauniina kesä-iltana huoneessa.
Vimperi. Täällähän on raitista ja hauskaa ja voimme tässä näille puhua karjanäyttelystä.
Maaherra. Siitä tahtoisimmekin kuulla… Kun päästäsiin alkuun.
Saarikoski. Kyllähän tässä. (Naurahtaa.)
Vimperi (Ottaa taskustaan jonkun kirjasen, jota selailee ja näyttää miettivän puhetta. Kaikki ovat hiljaa kuin odottaen, Maaherra kuitenkin siirtyy paikasta toiseen ja näyttää pitkistyvän puheen alkamista.)
Maaherra. Kun ei vaan taas puhuttaisi siitä apulannasta. (Villen-Eetu heristää kädellään Maaherraan päin.) siss… hiss… hiljaa!