Maaherra ja Mäntylä tulevat kylätietä pihaan ja seisahtuvat siihen.
Maaherra. Lämmin on ilma. Hohoi! Mutta eihän täällä vielä taida olla ketään… Joko lienevät luennoitsijatkaan saapuneet!
Mäntylä. Ei näytä siltä. Eipä näkynyt vereksiä rattaiden jälkiä taloon kääntyvän. — Ainahan ne herrat hiljastuvat määrätiimaltaan.
Maaherra. On siihen jo totuttu. Mutta tämä on minusta liiallista myöhästymistä. (Pyyhkii takinhiallaan hikeä otsaltaan.)
Mäntylä. Kukapa tietää, mitä viivyttelevät. Kuuluu olevan se toinen Vimperi niminen agronoomi, nuori ja naimaton mies.
Maaherra. Nuori ja naimaton! No, semmoisenhan luulisi joutuvan pikemmin matkaan kuin naineen. Mistä sinä muuten sen tiedät…?
Mäntylä. Minkä niin?
Maaherra. Että se toinen on nuori ja naimaton?
Mäntylä. Kuulin tiedustelleen Alastalon kyytipojalta, että olisiko tässä kylässä nuorenlaista leskeä, jolla olisi talo ja tavaraa…
Maaherra. Vai niin! Vai talo ja tavaraa! Joo. Joo. (Silmäilee kujalle tiellepäin.) No, mitähän poika on vastannut?