Mäntylä. Sitä en tiedä, sillä en ole poikaa itse puhutellut.
Maaherra. Vai min. No keneltä sinä kuulit?
Mäntylä. Tämän talon kesämies, tuo Raita-poika, kertoi.
Maaherra (Miettivänä.) Vaikka mitäpä minä sitä utelen. Asia ei kuulu minuun eikä koske minua.
Mäntylä. Niinpä väinkin. Vaan mitä me tässä pihalla tarinoimme, menemme tupaan. Tottapahan tulevat, koska ovat luennon täksi illaksi kuuluttaneet. (Mäntylä menee portaita ylös vasemmalle, Maaherra jää yksin pihalle.)
Maaherra. Kummallistapa tämä on, kun ei Matiltaa näy ja itse kutsui tulemaan luentoa kuulemaan. (Katselee rantaan päin.) Tuolla ainakin on Raita-poika liikkeellä… Vaan eipä sieltä näytä muita olevan tulossa. (Naurahtaa.) Kysäsenpä Raita-pojalta tarkemmin sitä asiaa. (Raita-poika tulee kalastusvehkeitä matkassaan.)
Maaherra. Päivää, Juhani!
Raita-poika. Jopa nyt alkaa olla ilta käsissä.
< Maaherra. Kalastamastakos tulet… kysyn.
Raita-poika. Herroja tulee taloon ja niille pitäisi verekset keitot olla, mutta huonostipa söi kala uistinta.