Maaherra. Muuten minä näytän, kuka tässä on isäntä…
Raita-poika. Ajakaa helvettiin kaikki!
Maaherra. Joka sorkan. Mutta pidähän silmällä Matiltaa. Minä käyn tuolla Villen-Eetun puheilla, tiedustelemassa…
Raita-poika. Parhaani koetan, onhan minulla saappaat tiedossa…
Maaherra. Parhaasta sonnin vuodasta kengäkset leikkaan ja varret juhtinahkasta… (Menee perälle ja katoaa männikköön.)
Raita-poika (Yksin.) Minä luulen, että tästä karjanäyttelystä tulee jännittävä loppukohtaus. Ellei Matiltan lehmät saa palkintoa ja ellei Maaherran Reesanttia tunnusteta joukon parhaaksi, niin hullusti käypi… — "Kyllä minä mieheni tunnen", sanoi jätkä jätkää. (Matilta tulee vauhdilla oikealta.)
Matilta. Oletko kuullut mitään palkinnoista?
Raita-poika. En ole kuullut. Eikö Vimperi ilmoittanut?
Matilta. Ei sanonut. Mutta… — mutta… emäntä minä olen talossani…
Raita-poika. Jopa on hävitön sulhasmies, ja emännän sormus on sormessa ja emännän ostama kello taskussa.