Matilta. Niin on, mutta minä voin tehdä miten tahdon!
Raita-poika. Vimperi pitää jo itseään kuin isäntänä talossa, komentelee ja määrää… niinkuin tänäkin aamuna…
Matilta. Mutta elleivät Kruunu ja Kullankukka saa palkintoa… Olisihan se niin suuri häpeä, että sille kylän koiratkin nauraisivat…
Raita-poika. Se vasta häpeä olisikin!
Matilta. Minä vaan en sitä asiaa koskaan unhottaisi. Lähdemme nyt katsomaan lehmiämme! (Lähtevät oikealle.)
Raita-poika. Eiköhän palkinnoita pian jaeta.
Matilta. Vähän ajan kuluttua. (Menevät. Mäntylä, Herva ja Iso-Pieti tulevat perältä.)
Iso-Pieti. Kumma minusta on koko juttu! Matilta alkaa jo olla ikäihminen ja Vimperi on vasta kolmannella kymmenellä.
Herva. Nuorta miestä se on Matilta aina toivonutkin; nyt saapi ja rennon miehen saapikin.
Mäntylä. Ei ole vielä vihitty. Ja jos Matiltan oikein tunnen niin — —