Iisakkikin näytti pirteältä kuin nuoret miehet.
Hanna ja Antti menivät taloon, mutta paloniemeläiset ja Iisakki kävelivät rantaan.
»Onko vesi kääntynyt menemään?» kysyi Iisakki, joka oli yöllä nukkunut.
»Toista korttelia on mennyt sitten eilisillan, ja kun toisen korttelin vielä menee, niin...» vastasi Heikki.
»Ei, ei vielä», varoitti Iisakki. »Nyt on Varsankallion virta väkevimmillään... Eiköhän virta paina vielä kallioon...»
»On niitä lauttoja tällä vedellä ennenkin laskettu», sanoi Heikki. »Mutta saisihan tulva vielä laskea.»
Lauttamiehet, jotka kuulivat perämiesten keskustelun, sanoivat:
»On vainkin näin korkean tulvan ollessa ennenkin Korpikoskelle uskallettu.»
Ja muun puheen puutteessa he alkoivat leikillään syyttää Iisakkia arkuudesta, kun ei enää uskaltanut perämieheksi lähteä.
»Vanhuus tulee», sanoi Iisakki, »eivätkä silmäni enää ole niin tarkat kuin ennen. Jo saavat nuoremmat miehet minun puolestani laskea lautat...»