Jooseppi hätkähti.
"Vai on ollut lehdissä! Kukapa sitä kertoi?"
"Toissa yönä tässä kävivät rantalaiset, Mäkirovan Heikki ja Jorkun Kalle, niin kertoivat lehdessä nähneensä. Tuli puheeksi, kun kuulivat, että olit hiihtänyt tästä Viovaaran kautta vallesmannin puheille."
"Niinpä ovat nyt asiat", sanoi Jooseppi siihen vain ja alkoi hommata piippuunsa. Hän koetti salata iloaan, mutta Ruokojärven mies näki kyllä, että Joosepin suu oli hymyssä. Ja Joosepista taas näytti niinkuin Heikin silmäin ilmeessä olisi kateutta.
"Hyvä taisi olla hanki?" kysyi Heikki hetken kuluttua.
"Mikäpä ollessa… ei vielä liiaksi kovettunutkaan. Puolenyön aikaan lähdin…"
Mutta kamariin toimitti emäntä Joosepin, kahvitti ja levähtämään käski panna siksi aikaa kun hän aterian valmistaisi. Väsymys alkoikin jo Jooseppia vaivana sitä enemmän, kuta korkeammalle päivä kiipesi ja alkoi lämmittää.
"Huove siitä tulee… ei nyt suksi luista", arveli hän.
"Kuumempi tulee päivä kuin eilen", ennusteli emäntäkin. "Panepa tuohon nyt pitkäksesi, niin minä tässä navettatöiden välissä toimitan lihakeiton."
Emäntä oli jo ehtinyt sokerissa ottaa muutaman tipan hokmannia, jota Jooseppi oli hänelle apteekista tuonut.