"No millainen vuosi sinulle on tullut?" kysyi hän ensiksi.
"Hyvähän tuli vuosi. Ohra on raskasta, ja heiniäkin on tullut kelpolailla."
"Entäs Karhusuolla? Ne meidän koesarkamme?" muisti hän kysäistä.
"Lähdemme huomenna katsomaan… Minulla on paljon muutakin sanomista."
Kun tulivat puutarhaan, jossa Pertulla oli pieni kasvitarhansa, virkkoi hän hyvillä mielin:
"No, olet sinä miesten miehiä… niinhän tämä on… hauskuudekseen tätä katselee…"
"Ei ole ollut aikaa… on niin paljon muuta työtä…"
Mutta Pesola ei kuullut, sillä hän teki tutkimuksiaan ja vähäväliä huudahti:
"Ihme, kuinka suuria lanttuja ja porkkanoita… Ei Etelä-Suomessakaan tämmöisiä näy… Vielä sitten hokevat, ettei täällä menesty ja kasva… Mutta… tuota noin… miten on turnipsimaasi nyt menestynyt?"
"On se jonkunlainen, mutta en ehtinyt sitäkään tarkkaan kitkeä, ja työväestä on puute…"