"Jaa, jaa… se on sitä vanhaa tyhmyyttä… ja polkuhinnasta tietenkin on myynyt?"
"Eivät kuulu tulleen parhaat tukit maksamaan puulaakille kuin puoli markkaa kappale."
Pesola vihelsi pitkään ja virkkoi:
"Selkäänsä tarvitsisivat saada kaikki vanhemmat metsänsä myyjät, ja paperipuun myyjille pitäisi panna holhooja."
"Hätä käskee monen myymään", sai Perttu nyt sanotuksi. "Enkä minä usko, että kukaan möisi metsäänsä, kun muutoin läpi pääsisi."
"Maa se elättää", sanoi Pesola vaan siihen, mutta ei kysynyt, miksi juuri Perttu tahtoi metsäänsä myydä.
Ja he alkoivat tarkastella sitä uuden kartanon piirustusta, jonka
Perttu oli tehnyt.
Se oli Pesolankin mielestä aika mukava. Vanha päärakennus tulisi siirrettäväksi pitkin jokea, niin että puutarha tulisi joen viettävälle törmälle. Navetta taas tulisi kuin eri pihaan sika- ja lammasläävineen.
"Tästä tulee oikein soma", arveli Pesola.
"Niin, se on vain unelmaa, joka ei koskaan toteudu", sanoi Perttu.