JURVA.
Kyllä niinkin. Mutta kovin ne kuivuvat vähäksi ja kokoon kun ylön varhain niitetään…
ILOLA.
Niin, niin. Se on teilläkin samaa uskoa kuin kaikilla muillakin. Mutta vähitellen mennään oikeaan. Olenpa varma, että jonkun vuoden kuluttua olette tekin eri mieltä kuin nyt.
JURVA.
Voipi niin käydä. (Katselee ulos). Tuolla näkyy tulevan aika liuta miehiä. (Menee ulos oikeanpuolisesta ovesta).
ILOLA (Yksin).
Kunnon ukko hän on. Teräväjärkinen ja ottaa huomioonsa kaikki seikat. On oikein ilo puhella tuonlaisten maanviljelijäin kanssa. Saisi nähdä mikä tästä esitelmän pitämisestä tulee? Näyttää kuin ei tulisi kuulijoita lainkaan. Harmittaa vähä tuo Söderqvist. Tylyllä käytöksellään pilaa hän monta hyvää alkua. "Tietämättömiä raakalaisia", "haisevia sikoja". Kumma mies kun ei hän saa päähänsä, että kansalla on yhtä terve ymmärrys kuin hänellä itselläänkin. (Katselee ulos akkunasta oikealle). Kuinka tämä kuitenkin on kaunista tämä Perä-Pohjola! Kas kuinka kauniilta hohtavat vaarat tuolta joen toiselta puolelta kun illan rusko kultaa vuorien kylkiä. Ei ikinä tämä ole köyhä eikä hallan arka maa! Kun viljelykset laajenevat, kun vaarojen rinteet kasvavat terästä viljaa ja heinävät joenrannat työntävät maaheinää kuin taikinaa niin… hätäkö on tällä kansalla elääkseen. Hyvällä ollaan jo alulla. Vuosikymmenen perästä…
HILJA (Tulee nauraen vasemmanpuolisesta ovesta. On sievä ja siro.
Ainopuvussa).
Mutta et usko Akseli! Minä ihan tahdon katketa naurusta.