"Och fet…"
"Juu… juu", myönteli Kalliomäen Mooseskin.
"Menkää helvettiin minun varsaani näpistelemästä!" suuttui Israeli ja komenteli herrat pois.
"Tämäpä kummaa on, kun hevosille ja lehmille on samat palkintotuomarit", sanoi hän sitten, että herrat kuulivat. Mutta palkintotuomarit jatkoivat matkaansa, tutkien, tarkastellen ja tunnustellen.
Illempana jaettiin palkinnot. Leväjärven agronoomi sai ensimäisen palkinnon, mutta Sarvilahden Israelille ei annettu mitään, vaikka monelle muulle.
Mutta pois mennessään vannoi Israeli vielä kostavansa sille Öystin
Antille ja Leväjärven agronoomille… Ne ne olivat perkeleet…
Illalla puhui sitten Öystin Antti hevosenkasvatuksesta ja näyttelyn merkityksestä, "valituin sanoin" tietenkin.
Ja näyttely päättyi paljoa laimeammin kuin se oli alkanut.
Mitä sitten vaikuttanee tulevaisuudessa?