Se oli ensimäinen esitelmä laatuaan Raitikosken kylässä, eikä siitä niin pitkää aikaa vielä ole kulunut.
Ei olisi tietty koko esitelmästä, ellei Nyrkki-Sakari, jolle sanomalehdet tulivat, olisi siitä tietoja levitellyt ympäri kylää. Sillä Käkikoskella elettiin vielä vanhaa hyvää aikaa eikä tahdottu ollenkaan seurata millään alalla kaikenlaisia joutavia uudistuksia. Nyt oli kuitenkin, niin tiesi Sakari kertoa, kuulutettu lehdissä, että tammikuun viime päivänä pidetään Raitikosken Lampelassa esitelmä apulannoituksesta ja karjan jalostamisesta.
Se ihmetytti koko kylän asukkaita, sillä se oli aivan tavatonta. Sunnuntai-illoinko koonnuttiin Lampelaan asiasta puhelemaan, koska aikaa oli kullakin liiaksi ja pitkät olivat puhteet. Arveltiin sinne, arveltiin tänne, mutta selville ei päästy. Toivottiin, että Nyrkki-Sakari, joka oli räätälioppinsa saanut kirkonkylässä ja muutenkin oli semmoinen hoksaava ja viisas mies, tietäisi asiaan valistusta antaa.
Eräänä iltana taas istui Lampelan pirtti puolellaan väkeä, Nyrkki-Sakarikin joukossa. Ei ollut enää esitelmäiltaan kuin parisen viikkoa aikaa.
"Olisi se kumma tietää, mikä ne tähänkin kylään opasti", ihmetteli joku.
"Niinkö ne esitelmän pitäjät?" jatkoi toinen.
Ja kolmas arveli:
"Joutessaan kulkevat kylästä kylään niinkuin mustilaiset."
Mutta Nyrkki-Sakari tiesi selittää:
"Se on herrain kesken päätetty, että joka kylässä pidetään tänä talvena esitelmiä apulannotuksesta ja karjan ruokinnasta, että kansa oppisi oikein maataan viljelemään ja lehmiään ruokkimaan."