* * * * *
Kuulutettuna päivänä saapuivat jo aamulla agronoomit Lampelaan ja käskivät kylällä ilmoittaa esitelmistään ja toivoivat lukuisaa kuulijakuntaa. Eikä heidän tarvinnutkaan tyhjälle huoneelle puhua, sillä väkeä karttui Lampelan iso pirtti täpösen täyteen…
Ollilan Jaakko oli asettunut istumaan hyvin lähelle pöytää, jonka takana esitelmän pitäjät vuoroonsa puhelivat. Oinasmäen isäntä istui pyylevänä akkunan luona ja hänen edessään Tarrimaan Josua. Mutta Nyrkki-Sakari oli kiivennyt uunin otsalle ja istui siellä kuin kukko orrella.
Herrat kumpainenkin lausuivat mielihyvänsä ja ilonsa siitä, että kuulijoita oli niin paljon saapunut. Ja he toivoivat samalla, että hyvin moni ottaisi huomioonsa, mitä he selittivät niin karjanhoidosta kuin apulannastakin. Toinen herroista ensin puhui karjanhoidosta. Sitten seurasi esitelmä apulannoituksesta. Sitä kuunneltiin hyvin tarkkaavasti. Ollilan Jaakko näytti nielevän joka sanan, jonka agronoomi lausui, mutta Oinasmäen isäntä tuntui välinpitämättömältä ja yritti monta kertaa katkaista esitelmän… Kun sitten esitelmät olivat loppuneet, enin väki oli poistunut ja agronoomitkin menneet muihin huoneisiin, syntyi pirtissä vilkas keskustelu siitä, mitä oli kuultu.
"En minä vieläkään tullut hullua viisaammaksi siitä apulannasta", sanoi
Oinasmäen isäntä.
"Juuri niin. En minäkään", vakuutettiin monelta haaralta.
"Puhuihan se niin selvää kieltä, että se olisi pitänyt ymmärtää", sanoi siihen Ollilan Jaakko.
"No, sanoppa sitten, kun niin viisaana itsesi pidät", tiuskasi
Oinasmäen isäntä.
"Kuulithan sen niinkuin minäkin", vastasi Ollilan Jaakko.
"Eipähän sanonut, niinkuin sinä olet väittänyt, että sitä säkeissä ulkomaalta tuodaan", tinkasi Oinasmäki.