Mutta nyt sekaantui puheeseen Tarrimaan Josuakin virkkoen:
"Ymmärrettävästihän se puhui. Olisipa se pitänyt tajuta, kun moneen kertaan tolkutti. Jos elän tulevaan kesään, niin ostan jonkun säkin takasuolle ja koetan kylvää…"
"Niin tee. Vaan eiköhän teilläkin ole rahanreikiä muualle kuin lantaan… luulen, ha, ha, ha", sanoi Oinasmäki siihen pilkallisesti.
"Vaikka onkin, niin ostan minä silti kokeeksi", vakuutti Tarrimaa vain.
"Parempi kun laittaisit katon rakennukseesi, ettei tarvitsisi pöydän alle sateen ollessa piilota. Vaan minun ei tarvitse ostaa sontaa. Meillä on karjaa sen verran, että on lantaa liiaksi ja lehmät lihavat…"
"Kyllä kylän heinillä pitää isoakin karjaa", pisti Tarrimaa väliin.
"Mitä laverrat! Sanoitko minua heinänvarkaaksi! Ettekö kuulleet, hyvät ihmiset?"
"En minä sinua heinänvarkaaksi ole sanonut…"
"Sanoitpahan, sanoitpahan! Tässä on monta kymmentä korvaa ollut kuulemassa… Aha… sinä kälmi… Oletkin aina suuna ja päänä vastassani… Tiedätkö, mihin se hirvi katosi tässä takasyksynä…?"
Siitä sai taas Tarrimaa vettä myllyynsä ja nousten seisaalleen hän huusi: