Ja aivan oikein. Siellä olikin konsulentti, joka oli kiertänyt pitkin laajaa pitäjätä osuustoiminta-aatetta selitellen ja osuusmeijerin tosihyödystä puhellen.
Ja siitä hän nytkin tahtoi puhua, selittää miten oli käynyt muissa pitäjissä, joissa osuusmeijeri oli ollut pitemmän aikaa käytännössä. Täällä sanoi hän sen sopivan vallan mainiosti. Asia olikin jo hyvällä alulla. Osuuskunta oli valmis, nyt olisi vain kysymys, mikä paikka olisi sopivin…
"Minä pyydän siis, että osuuskunnan jäsenet lausuvat mielipiteensä, jotta tässä päästään keskustelun alkuun", sanoi hän kehoittavasti.
Ei kuulu hiiskaustakaan. Karsinan puoli tupaa on emäntä-isäntien hallussa, joita Isolan emäntä johtaa. Miehet istuvat lakkejaan pyöritellen ja toistensa pieksuja katsellen… (ei saanut tupakoidakaan).
"Niin, lausukaapa nyt mielipiteenne!" kehoittaa hän vielä.
Jo nousee Takavainion Ulrikki ylös ja niinkuin vihassa virkkaa;
"Jaa… minä lausun, etten rupea koko hommaan… pyyhkikää pois minun nimeni…"
"Mitä tarkoitatte… Poisko? Säännöissähän on, että kahdeksi vuodeksi…"
"Olkoon. Se on ollut petosta ja kavaluutta; minä en rupea koko hommaan… se on kerta puhuttu."
"Minä myöskin tahtoisin pois", kuuluu Säkkijärven Ollin valittava ääni loukosta. "Minä emännän tietämättä menin polonen…"