"Täällä oli uusi vaalilaki käytännössä."
Virkkoi, iva suupielissä.
KUKA HERRAINPÄIVILLE?
Oli kuulutettu kuntakokous lauantaiksi sen vuoksi, että pitempimatkaisetkin tulisivat, — olihan seuraava päivä sunnuntai-, lepo- ja juttupäivä.
Mitä asioita kuntakokouksessa tultaisiin käsittelemään ei kuulu tähän tarinaan. Mutta aamupäivästä jo alkoi väkeä kunnanhuoneelle karttua, mennä vätysteli vanhoja, vakavia ukkoja, kävellä vihmoi nuoria isäntiä ja hevosilla ajaen hurauttivat rahakkaat miehet. Kunnanhuone alkoi täyttyä väestä ja tupakansavusta. Siellä saikin oleskella vapaasti ja reimasti sai istuskella lakki päässä ja poltella tupakkaa.
Keskustelu oli varsin alussa kääntynyt politiikkaan, josta melkein jokainen oli eri mieltä. Tämä levoton, kummallinen agitaattorien ja lakkojen aika oli saanut kaikki mielet pois entisiltä rauhallisilta uriltaan. Sillä nyt sai nähdä senkin, että vanha vakava ja uskovainen ukko saattoi vimmastua aivan silmittömästi, jopa yritteli käydä toisen kimppuun keppineen…
Mutta nyt oli kysymys kuka valittaisiin kohta alkaville herrain päiville. Ja siinä olikin sellainen kysymys, joka kesti pohtimista ja arvelemista. Sillä itsekullakin oli oma miehensä, jonka tahtoi saada asiaansa valvomaan.
"Kyllä sinne kerran pitäisi saada semmonen mies, joka oikein ymmärtäisi meidän talonpoikain tarpeet", arveli oven suussa Vähälän Sameli, mutta häntä ei kukaan kuullut, sillä jokainen oli äänessä. Tämä kyllä kääntyi tuon puoleen, joka istui vieressä, ja koki tolkuttaa, minkälainen mies sinne pitäisi saada, mutta tuo, jolle hän asiaa selitti, ei joutanut kuuntelemaan, vaan selitti taas vuorostaan vieruskumppanilleen, joka hänkään ei joutanut kuuntelemaan, sillä omasta miehestään hänkin teki selvää…
Niin pauhasi joka suu eikä kukaan joutanut kuulemaan. Kukin sai omaksi huvikseen suutaan soittaa ja miestään puolustaa. Ei hänelle kukaan vastaan pannut, mutta ei myöskään kukaan ollut kuullut mitä hän oli sanonut ja ketä oli ehdottanut valtiopäiville.
Ja niin ääni kasvoi, nousi innostus ja sakenemistaan sakeni sikaarin savu. Sillä jokaisen huulissa tuprusi sikaari, tuprusi ja tuoksahteli, kipenöivää tuhkaa ympärilleen varistaen, oli kuin luppoisen kuusen oksa korven pimeässä. Innostuneimmat olivat nousseet seisomaan ja pyörivät ja selittivät keskilattialla. Yhtä rintaa innostuksen kanssa sakeni sauhu, tupa lämpeni ja ilma kävi kehnoksi. Pyrki hikeä kiskomaan kakilakkien alta ja villaisten naapukkojen vieriltä. Jo keikahti lakki tuolla oikealle korvalle, tällä vasemmalle, noilla takaraivoille, näillä taas kokonaan päästä pois.