Korkeaniemen Aapo, joka oli maailmaa kulkenut ja paljon lukenut ja nähnyt, miten muualla asioista haasteltiin, koetti siinä ympärillä oleville esittää, että hän pitää puheen, jos väki tahtoisi asettua ja kuunnella. Mutta koska tiettiin, että Aapo, vaikka olikin viisasjärkinen mies ja tiesi paljon asioita sekä oli aika vikkelä puhuja, oli velanalainen ja viinaan menevä, niin Herralan Kustaa sanoi heti, että:
"Tässä saa puhua kuka tahtoo, ei tässä anneta yhdelle enempää suun vuoroa kuin toisellekaan."
Ja Maaherran Heikki, joka oli kristitty ja jolla oli käyrä nenä kuin pulskimmalla metsolla, virkkoi:
"Välipä niistä viinamiehen puheista."
Ja rähinää jatkui. Silloin muuan vikkelä poika, tuo Sammal-Kreetan
Antti, joka oli ollut nuorisoseurassa, sanoi, lausui ilkkuen:
"Eikö sitä näin ohjelman ollessa väliin lauletakin…"
"Huuti, poika!" ärjäisi hänelle nuorisoseuran puolesta muuan sen jäsenistä.
Mutta huomaamatta oli sinne kunnantupaan tullut outo mies, näytti vähä herrasmaiselta ja oli muutenkin muhkea. Ja ennenkun kukaan osasi aavistaakaan riensi hän perälle pöydän taakse. Ja vaikka kova rähinä vielä kuului ympäri tupaa ja ilma äänimerenä aaltoili, huusi hän, että kuului yli kaikkien muiden äänten ja rähinän:
"Arvoisat kansalaiset! Kun sattui näin sopiva tilaisuus, että osui väkeä näinkin paljon kokoon, niin minä tahtoisin jollakulla sanalla puhua ensitulevien valtiopäiväin merkityksestä ja samalla esittää sopivia henkilöitä täältä sinne toivomuksianne perille viemään ja etujanne valvomaan… Minä pyydän siis…"
"Mikä sinä sitten olet miehiäsi?" kuului ääni väkijoukosta, ja muu rähinä tuntui vaimenevan.